keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Miesryhmän pelottavin oli Säätäjä; paino sanalla mies. Intialainen vastaanottovirkailija katsoi Säätäjää mielistellen. Tietäjällä oli tähtikravatti. Taikuri tuijotti kipeästi. Eestiläisellä oli päässään verinen turbaani ja häntä talutettiin, koska hän ei pystynyt näkemään. Pölyä oli mukana paljon.

Säätäjä oli itse raukeus. Tukkisuman lukkotukki. Ikirouta. Sommen mutaveristen kranaatipeltojen aamukaste.

”Capitän!” Säätäjä huusi. Hänen kuulonsa oli heikentynyt lentomatkan aikana.


Seppä nosti lentolasit otsalleen ja sylki veristen huuliensä välistä niinikään:

"Capitän!!!"

Capitän –sana oli sisäistetty lentomatkan aikana. Säätäjä oli ollut lennon välitankkauksilla puhelinyhteydessä Puutarhuriin.

Spiidveiveljekset istuivat hotellin lobbyn pehmeille nojatuoleille ja nojatuolit olivat valmiit pesuun. Veljekset ottivat puhelimen ja soittivat kiistäjälle Kazakstanin aavikkomajaan ja kertoivat matkan sujuneen hyvin.

Bhavnagarilaisen hotellin aulassa olivat siis Säätäjä, turbaanipäinen Eestiläinen, Seppä, Taikuri, Tietäjä ja veljekset Spiidvei. Kolmannen kerroksen morsiussviitistä laskeutuivat Puutarhuri ja Matkuttaja. Kenraali tuli Kapteenin huoneesta. Hietakirppu oli matkannut koko matkan Kazakstanin aavikolta Sepän sääressä. Se oli kärsinyt lentokoneessa kylmää. Nyt Intian lämmössä kirppu oli virkoamaan päin.

Koko joukkue söi hotellin ravintolassa ruokalistassa ylimainostettuja lajikkeita, kuten salaattia, jugurttijuomaa ja kanaa. Alkoholia ei tarjoiltu. Oli juotava pieniä pulloja coca-colaa tai hiilihapotettua vettä. Aterialla päätettiin viedä Eestiläinen lääkäriin riksalla. Sitten varastettaisiin lentotukialus Le Clemenceau.

Runoilija ilmestyisi, jos ilmestyisi.

Puutarhuri kertoi olleensa tähystystiedustelussa Alangissa. Hän ei ollut nähnyt lentotukialusta.

Tällä ei ollut merkitystä. Taikuri oli asettanut alukseen GPS –satelliittipaikanninlähettimen, ja laivan sijainti oli Säätäjällä tarkkaan tiedossa. Taikuri oli värväytynyt ranskalaiseen luonnonsuojelujärjestöön ja suorittanut Le Clemenceaulle näyttävän liitovarjohyökkäyksen, kun sitä hinattiin romutettavaksi. Hän oli kiinnittänyt laivaan luonnonsuojelujärjestön nimen, mutta myös satelliittipaikantimen, jolla laivan liikkeitä seurattiin rennosti.

Laiva ei liikkunut enää. Se makasi redillä parikymmentä mailia Alangista ulkomerelle ja odotti seuraavaa täyttä kuuta, jolloin vuorovesi olisi korkeimmillaan, ja jolloin se puskettaisiin Alangin rantaan romutettavaksi vastoin Intian hallituksen kieltoa.

Eestiläiselle annettiin kaksi päivää toipumiseen. Joka tapauksessa laivalle tulisi rynnäköidä neljän vuorokauden sisällä...kuu oli jo hyvin suuri. Eestiläinen oli joukosta ainoa, joka kykeni oikeasti lentämään ja eritoten laskeutumaan Antonovilla lentotukialukselle. Ensimmäinen kerta tietysti hänellekin.

Suunnitelma laivan kaappaamiseksi oli yksinkertainen: suunnitelmaa ei ollut. Päätettiin lentää Antonovilla laivalle, kun se kerran oli täällä.

Kun ruokailut oli ruokailtu ja röyhtäilyt röyhtäilty, Matkustaja ja Puutarhuri saattivat Eestiläisen yksityiselle lääkärille ja muut painuivat nukkumaan. Suurten asioiden kynnyksellä, sen tunsivat kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti